En tietenkään halua uskoa ensinäkemältä pahaa kenestäkään. En edes sinisistä pikkumiehistä. Tästä syystä uskoin, että pystyisin kuvaamaan upouudet käyntikortit kaikkien aikojen legendan, Universumin Mestarin, itsensä Skeletorin kanssa.

Mutta Skeletor olikin eri mieltä tästä suunnitelmasta. Hänellä oli vain vapaapäivä mielessään.

 

Vauhdikas potkustartti

Olin alkuun hyvinkin innoissani kun viimein oli ulkona sellaiset kelit, että kelpaa lähteä kuvailemaan pitkästä aikaa. Juuri sopivasti puolipilvistä. Kyllä siinä kelpaa parit käyntikortit kuvata. Ei ainakaan ylivalotu kuvat liiallisen kirkkauden vuoksi.

Riensimme Skeletorin kanssa käsikkäin hypellen läheisen rantametsikön siimekseen kuvia ottamaan. Ukkeli halusi heti alkuun pidellä voimaa ja pahuutta uhkuvaa syöksyhammaspetoa. Ja aikas hurja kuva siitä tulikin!

 

 

 

”Pornoisat käyntikortit” by Sininen Muoviäijä

Seuraavaksi Skeletor tahtoi, että otamme ”sellaisen eroottissävytteisen posekuvan”. Nooh… Eipä siinä kait sitten. Viritin jälleen kameran asemiin ja jäin odottamaan. Siinä äijä sitten keimaili, kunnes sai kehonsa väänneltyä mahdollisimman antavaiseen asentoon. Ja minä siitä sitten heti tietysti kuvia näpsimään. Huomaa, kuinka kauniisti muoviset, epärealistisen kehittyneet reisimuskelit kimmeltävätkään kesäpäivän hajavalossa! Uuh!

 

 

Miehinen pissatauko

Jo parin kuvan jälkeen mallilleni tuli kova hätä päästä puun juurelle. Käyntikortit ja kuvaussessio saivat jäädä. ”Aah! Muovinivusiani pakottaa!”, parahti Skeletor juostessaan kumisine venkurakoipineen vähän etäämmälle kuvauspaikalta.

Epäilin tätä ”hätää” tekosyyksi laistaa hommista, joten konttasin kameran kanssa puskissa perään nähdäkseni mitä miekkonen siellä puuhasteli. Miespissalla.

Kaiken tein kyllä täysin puhtain mielin. Voin vannoa.

 

 

Väsyttää, sanoi Skeletor

Kyllä olisi pitänyt varoituskellojen kilkattaa jo kuvauspäivän alkuvaiheessa, sillä Skeletor oli ilmiselvästi nuupahtaneen oloinen. Jo se, että täytyy poiketa puunjuurella heti parin kuvan jälkeen, oli omiaan herättämään epäilyksiä miekkosen inspiraation tilasta. Ei häntä oikeastaan enää alkukuvien jälkeen juuri tuntunut kiinnostavan tuo mallina olo. Notkui ja nojaili vaan kun piti seistä. Pian alkoivat myös käyntikortit valua äijän epäluonnollisen lihaksikkaista käsistä.

Jatkoin silti yrittämistä. Tarvitsin edes parit hyvät kuvat myös korttien tekstipuolesta. Fiilistelykuvista viis tässä vaiheessa. Kun edes jotain saisin kasaan, sillä hyvä.

Seuraavaksi koetin saada hänet seisomaan kannon juurella, mutta vielä mitä — Skeletor vain otti ja istuskeli! Kehtasi vielä isotellakin: ”Minä istun nyt tässä, ota ne kuvat ja painu Infinitalle!”

Teki mieleni potkaista. Mokomakin nulkki. Paha nulkki.

 

 

Inspiraatioksi äijäilyä

No okei, päätin, että koetan vielä ottaa edes jotakin kuvia mitä pystyn.  Keksin, että saattaisin saada hieman innostusta mukaan, kun lupasin, että siitä tulee sellainen paha äijäilykuva. Ja siitä tulikin! Tosi hurja!

 

 

”You had one job…”

Kuvia oli saatava lisää. Nopeuttaakseni urakkaa päätin antaa luupäälle pienen korttipinkan kannateltavaksi. Uskoin saavani niiden avulla aivan hullunhauskan kuvan. Mutta se idea tyssäsi seinään.

Oletin luonnollisesti noilla muskeleilla pitelevän useampaakin höyhenenkevyttä käyntikorttia edes hetken aloillaan. Paskat. Äijähän lakosi läjän alle samalla sekunnilla kun sai kortit käsiinsä!

Olin hetken hyvin huolissani.

 

 

Vaan turhaan olin. Tuo saakelin kekkuli vain makoili pinon alla, vältellen auringon häikäisyä! Hän ilmoitti myös, että kiinnostus on nyt hyvinkin loppunut. Se siitä. Kaput. Done. Hän lähtee.

 

 

 

Ja jos et vieläkään käsitä, mistä pirusta tässä oikein oli kyse, lue edellinen kirjoitukseni jossa kerron tarkemmin näistä uusista käyntikorteistani.

Äläkä siihen jää naureskelemaan! Tilaa nyt ikiomat, upeat Olbedesign Meerkats™ -käyntikortit tästä!

 

Muuta aiheeseen liittyvää:
Lentorepulle uudet hienot käyntikortit (3/3)
Koivun Tyrnitilalle täysin uudistettu yritysilme