Vain huonolaatuinen on riittävän aitoa

Paska myy paremmin

Parisen viikkoa sitten tuotteistaja Jari Parantaisen Pölli Tästä -blogissa oli juttu huonolaatuisten kuvien paremmuudesta. Hän kertoo kuinka oli ottanut nettihuutokauppaa varten kuvat myymistään tavaroistaan kuvaajien tapaan kelpo valoilla ja välineillä.

Ja hetikohta alkoikin tulemaan palautetta, että soisiko myyjä pistää näytille ihan niitä oikeita kuvia jotka oli itse ottanut tavarastaan. Eli paremmin myy se Reiskan oma, krapulassa rykäisty pokkarinäppäys.

 

”Photoshopattu, näen pikseleistä”

Aluksi tämä saattaa hieman hämmentää, mutta tosiaan, eihän sitä harjaantumaton silmä välttämättä erota toisistaan kaupallista tuotekuvaa ja kotistudiossa otettua laadukasta kuvaa. Heti epäillään olevan jokin vilppi kyseessä jos kuvaaja on ymmärtänyt valaista tuotteen asianmukaisesti.

Nykyäänhän kaikki julkaistava kuvamateriaali on ns. ”photoshopattu”, eli muokattu ja käsitelty näyttämään virheettömältä. Tämä heikentää luottamusta laadukkaita kuvia kohtaan.

Enää ei kenelläkään ole edes omissa Teneriffan-kuvissaan tummia silmänalusia viikon bilettämisen jälkeen — puhumattakaan puntissa roikkuvista, tahmeista baarivosuista, jotka hekin näyttävät yllättäen ihan kelpo mimmeiltä myös kavereiden mielestä. Itsepetos jatkukoon.

vain-huonolaatuinen-on-riittavan-aitoa-1
Eikö olekin heti aidomman oloinen tilanne, kun se on kuvattu paskalla kännykällä ammattikameran sijaan? Kuvassa Tammerkoski on hetkellisesti kuivattuna ja heti metallinpaljastinhyypiöt hommissaan. Taustalla erottuu kivasti Verkarannan rakennuskin. KLIKKAA SUUREMMAKSI.

 

Eettisesti arveluttavaa

Syitä ihmisten epäluuloon laatukuvia kohtaan ei tarvitse etsiä kovin kaukaa. Jokunen vuosi sitten Ruotsissa nousi melkoinen kohu koulukuvien photoshoppailusta. Tuolloin aihetta seuratessani minusta tuntui jotenkin harmilliselta, että edes lapset eivät enää saa näyttää tavallisilta.

Syvää harmitusta koin myös tasavallan presidentti Sauli Niinistön puolesta kun hänenkin kuvansa oli menty muokkaamaan. Olisivat edes palkanneet ammattilaisen.

 

Media suunnannäyttäjänä

Tietokirjailija Petteri Järvinen kyseenalaistaa blogissaan Helsingin Sanomien hyväksymät heikkotasoiset näppäilykuvat. Huonolaatuinen kuvamateriaali on tänä päivänä vallannut median eikä se tunnu häiritsevän sisällön kuluttajia. Koska se huonolaatuinen on aito, tavallisen ihmisen ottama kuva johon voi luottaa.

Siltikin se on vain huonolaatuinen sellainen.

”Kaikkihan osaavat painaa laukaisinta”

Valokuvauksen ammattilaisia ymmärrettävästi sapettaa. Oikean, katsojaa puhuttelevan kuvan ottaminen saattaa vaatia tunteja, jopa päiviä kestävää kyttäystä ja tilanteiden hahmotusta. Ja kun ammattilainen väijyy puskassa putket kourassa tunteja, se maksaa.

Halvempia nuo Lukijan kuvat. Lisäksi niitä on myös helpompi saada. Riittää, kun järjestää vain hyvissä ajoin kilpailun, jossa on jokin tietty aihepiiri ja kas, pian sähköpostiin ropisee läjäpäin tavisten takapihoiltaan nappaamia kuvia halutusta aihepiiristä.

Kyllähän sieltä sadasta aina joku ”vähemmän huono” löytyy julkaistavaksi vapain oikeuksin netissä ja printissä. Kuvan lähettäjälle riittää yleensä kiitokseksi se, että kuvasta joku tykkäsi ja julkaisi. ”Byhyy. Toisille hyväksyntä on se arvokkain, ei aina tarvitse ajatella rahaa!”

Ja näin säästyy jälleen ammattikuvaajakin vaivannäöltä. Joskaan ei nälältä.

 

Olbedesign ja valokuvien tietoinen laadun huonontaminen

En ole asiaa sen tarkemmin pohtinut tai analysoinut, mutta itseasiassa pidän itsekin enemmän orgaanisemmasta, kuluneemmasta jäljestä valokuvissa…

Ei, älä ymmärrä väärin. En millään tavoin hyväksy paskoja kännykkäkamerakuvia esiteltäväksi missään julkisesti. Tarkoitan lähinnä (filmi)järjestelmäkameran tuottamaa ”pehmeää” kohinaa ja vanhoissa paperikuvissa esiintyviä naarmuja sekä satunnaisia suttuja. Niissä on tyyliä. Alla oleva kuva on muokattu, mutta antanee käsityksen, mitä tarkoitan:

vain-huonolaatuinen-on-riittavan-aitoa-2
Old Schoolia sen olla pitää.

Harrastelusta kohti ammattimaista otetta

Olen tähän asti pitänyt itseäni lähinnä vakavana harrastajana valokuvauksen suhteen. Eli vaikka en jaksakaan innostua matematiikasta kuvauksen taustalla tai tilanteiden kylmäävästä laskelmoinnista, haluan välineideni olevan parasta mahdollista laatua mihin budjetti antaa myöden.

Olbedesignin brändi on tietoisesti orgaaninen, rakeinen ja muutoinkin hivenen kulahtanut. Useimmat kuvani ovatkin yleensä käyneet läpi tämän kovaotteisen tuhoamisprosessin. Tekeekö tämä yrityksen imagosta jotenkin ”aidomman” ja ihmisläheisemmän? Sitä en osaa sanoa, mutta ainakin se erottaa mielikuvan tavanomaisista kuvapankkikuvista joissa pukumiehet nauraen lyövät kengänkannat yhteen ja tanssahtelevat kohti pörssiä riemumielin.

 // EDIT 01/2014: Nyttemmin olen alkanut suhtautumaan valokuvaukseen entistä vakavammin, siitä kertovat blogista löytyvät kirjoitukset kilpavarustelustani: ”Olbedesign Goes Pro — Valokuvausvälineet”, ”Valokuvaus vaatii toisinaan uusia hienoja leluja” ja ”Adobe Creative Cloud for Photographers”.

 

Polaroidin come-back

Kaikki kehitys ja huippuunsa hiottu tekniikka aiheuttavat väistämättä jossain vaiheessa inhimillisen vastareaktion. Ihminen hylkii vaistomaisesti liian kliinistä olotilaa. Näin myös valokuvauksessa.

Nykyään kun puhelimessakin on 41 megapikselin kenno(!), osa ihmisistä on palannut juurilleen ja kiinnostunut jälleen instant-kameroista, noista pikavalokuvauksen helmistä. Näistä tietysti tunnetuimpana Polaroid. Harrastajien erityisryhmä ovat he, jotka ostavat kauan sitten vanhaksi menneitä filmejä Polaroideihinsa saaden näin kuvia, joiden lopputulosta ei pysty ennakoimaan. Näistä ”arpafilmeistä” tekee erityisiä niiden arvaamattomuus. Lopullisessa kuvassa värit ovat sattumanvaraisesti levinneet ja valotus on saattanut pilata puolet kuvasta. Jännittävää, eikö!

Haluan vielä jonakin päivänä ryhtyä tämän koulukunnan edustajaksi edes testimielessä.

// EDIT 01/2014: Täytyy kyllä nykyään jo myöntää, että Nokia Lumia 1020 taitaa olla jo ihan kelpo kamerakin. Näin ainakin, mikäli on uskomista Pekka Punkarin blogissaan kirjoittamaan ”Lumia 1020 tarjoaa VALMISTA KUVAA” -juttuun…

 

Kerro minulle omia kokemuksiasi!

Luotatko sinä enemmän myynti-ilmoituksessa sairaan kellertävään kuvaan, joka on näpsäisty keittiön vahapöytäliinalla loisteputken alla, vai ammattimaisesti kuvausteltassa jalustan ja kuvausvalojen kanssa otettuun laatukuvaan? Kommentoi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Huomaathan, että arvostan omalla nimelläsi jättämääsi vastausta hassunhauskojen nimimerkkien takaa huutelemista korkeammalle. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista eikä paljasteta NSA:lle, mutta se mahdollistaa yhteydenottoni tarvittaessa — jospa kommentissasi olisi uuden jutun aihetta? Tarkistan ensimmäisen viestisi aina käsin roskapostin ja laittomuuksien varalta, mutta pääsääntöisesti kaikki kommentit kyllä julkaistaan sisällöstä tai mielipiteestä riippumatta kun vain maltat odottaa. Relax.