polaroid image

Polaroid-kuvaus on silkkaa pervoilua

I’m not too old for this shit

Olen varmaan ohittamassa jotakin aikuisiän rajapyykkiä, sillä olen alkanut kokemaan taantumusta monissa asioissa. Retroiluvietti on varsin voimakas. Ja nyt se on viimein tapahtunut myös valokuvauksessa.

Nyt, kun sattumalta bongasin myyntifoorumilla alkukesästä ihka-aidon Polaroid Image* -pikafilmikameran, jonka mukana tuli vieläpä pari filmipakkaakin, päästiin ihan ”nextille levelille”.

Kelpo diili

Kamera toimii ja oli itsessään ihan mieletön löytö, sillä maksoin siitä filmeineen vaivaiset 35 euroa! Pelkästään yksi 8 valotuksen filmipakka maksaa nykyisin pari kymppiä. Plus postikulut Suomeen. Ja mukana tulleet filmipakat olivat tosiaan niitä viimeisiä aitoja Polaroidin valmistamia filmejä. Päiväyksetkin ehtaa ”parasta ennen 01/2009”:ää.

* Malli tunnetaan maailmalla paremmin Polaroid Spectra -nimellä, kannattaa siis metsästää sillä jos laajakuva-Polaroid kiinnostaa.

 

polaroid kasa
Digikuvien sekaan ei voi sukeltaa.

 

Polaroid Spectra/Image

Polaroid Manual
(Kuva: Butkus.org)

Tämä kamera on Polaroidin valmistamista kameroista se ”laajakulmaisin”, joka käyttää suurempaa pikafilmimallia.

Ohjekirjakin löytyi varsin kunnioitettavasta Butkus.org -arkistosta. Mistään muualta niitä ei sitten enää tahdo löytyäkään.

 

Pro-digijärjestelmäkamera vs. Instant-kamera

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, on kaappiin kertynyt jo ihan kelpo läjä nykyaikaista, ammattitasoista valokuvausvälineistöä. Mutta jollain perverssin kieroutuneella tavalla kiinnostus on kuitenkin vahvempi tätä pikafilmikameran tuottamaa, harvoin kohteeseen tarkentunutta, väritkin satunnaisesti tuottavaa ”noin-valokuvausta” kohtaan.

Niin, eihän tässä mitään järkeä ole, tiedostan sen itsekin, mutta ehkäpä se onkin joskus vain kiva heittäytyä ja katsoa, miten päin persettä kuvat taas menivätkään, sen sijaan että ohittaa elämän etsimen läpi kärkkyessään. Työkuvaus sitten toki erikseen.

Ehkä tässä harrastuksessa suurimpana syynä on sen mukanaan tuoma  jännitys, ettet todellakaan tiedä, mitä tulit juuri kuvanneeksi. Todennäköisesti kuvasi on erittäin huonolaatuinen ja käyttökelvoton mihinkään järkevään käyttöön.

Mutta siinä se onkin se juju.

Nykyään, kun joka ainoan valokuvan saa muokattua luonnottomaksi pikseli kerrallaan, on pikakamerat tehneet tervetulleen paluunsa. Se on paluu aikaan, jolloin kameran tuotokset olivat omia itsenäisiä teoksiansa, eikä niitä noin vain muokkailtu kulloiseenkin mielialaan sopiviksi.

 

Halpaa ku saippua

Ja toinen, merkittävämpi ero digijärkkärin ja instant-kameran välillä on se filmin hinta. Jälkimmäisellä niitä kun ei tohdi räimiä ihan tolkuttomasti, sillä yhden fyysisen kuvan hinnaksi muodostuu suunnilleen 2,70 euroa. Kyllä siinä aika tarkkaan miettii, kannattaako kuva ottaa — ja vielä tarkemmin, kannattaako ottaa sitä toista, korjaavaa otosta. Yleensä ei.

Seuraavan paketin tilaamiseen saa kuitenkin varata melkein sen sata euroa jos haluaa kerralla useamman kuin yhden paketin (= 8 kuvaa). Unohtamatta myöskään sitä viikon postin odottelua.

Olen sitä mieltä, että tämä palauttaa samalla valokuvalle sen ansaitseman arvokkuuden. Jokainen teos on jälleen arvokas ja uniikki, olipa se kuinka ”huono” tahansa.

Mutta jos se on ”huono”, ja sillä on viisikymmentä kopiokaveria, silloin se on vain… noh, huono. Ja tästä päästäänkin sitten siihen huonouden aitouteen.

 

Yhteisöllistä valokuvataidetta

polaroid
Kun antaa ihmisille bissen, tussin ja omakuvan käteen, ei koskaan tiedä mikä tulee olemaan lopputulos. Katsoin parhaaksi peittää asianosaisten silmät varsin dramaattisesti. Ylimmän kuvan pojat julkaisivat jo itsekin, joten sen jätin koskematta.

 

Toinen asia, mikä tässä instant-kuvauksessa kiehtoo, on sen luomat vuorovaikuttamisen mahdollisuudet. Kun porukalla ollaan kerääntyneenä jonnekin festaritelttakommuunin keskelle, mikäpä sen hauskempaa picnikin, rupattelun ja musan kuuntelun lomassa kuin napata tilanteesta vanha kunnon paperikuva. Kun kuva on vähitellen kehittynyt, ei muuta kuin tussit kiertämään kuvan kaverina ja pian on tuokin ikimuistoinen hetki taltioitu fyysisesti kaverikommenteilla varustettuna.

Olen huomannut, että jokainen odottaa kuumeisesti, koska kuva on kehittynyt, jotta pääsevät näkemään oman lärvinsä — tai siis kohdan, jossa sen kait pitäisi olla. Yleensä se kohta on liian tumma tai väärän värinen. Tai sitä ei löydy ollenkaan.

 

polaroid
PÖYRISTYTTÄVÄÄ. Nimeni kirjoitettu pienellä alkukirjaimella.

 

Ja kaikkia naurattaa taas ihan kovasti tämä hölmöily.

Jännittävää on myös se hetki, kun kuva kiertää toisenkin kerran, ja jokainen näkee edellisten merkkaamat huomiot kuvan kehyksissä. Toisinaan ne ovat ihan asiallisiakin, mutta harvemmin. En siis voi täysin varauksetta suositella tätä kuvaustapaa niille kaikkein konservatiivisimmille tosikoille.

 

Vanhan ajan aidot selfiet

Vaan kukapa sitä jatkuvasti jaksaa kerätä kotipojat yhteen, jotta saisi taas niitä ihania kimppakuvia. Sitä varten on ”selfiet”!

polaroid selfie
Tämäkin lärvi näyttää heti kauniimmalta paperikuvassa. (Kuva oik.: Inga)

 

Jo vuosia suuressa suosiossa kylpenyt Instagram lähestyy valokuvausta juurikin tämän saman näkökulman kautta. Matkapuhelimella napattu kuva on (ainakin ollut) oletuksena niin huonolaatuinen, että sitä voi huoletta runnoa vähän lisää rankoilla väri- ja valofilttereillä, jäljitellen näin pilalle mennyttä pikafilmiä.

Mutta, koska aito asia on aina aito asia, myös omakuvista tulee huomattavasti coolimpia kun ne on taltioitu oikealle pikafilmille. Sitä kuvaa kun ei enää filtteröidä ihkusti pohtien, mikä filtteri mahtaisi mätsätä parhaiten sen sinisen huivin kanssa…

Ja jos olet ruma, olet sitä pysyvästi, sillä näitä kuvia ei enää muokkailla.

 

Myöhästyit. Polaroid-filmit lakkasivat olemasta

Ai kiinnostuit tästä pikafilmikuvauksesta? Sepä harmi, sillä kameroita ei enää valmisteta ja Polaroid lopetti filmienkin tuotannon vuonna 2008.

polaroid
Tämä ei ole sitä miltä vaikuttaa.

 

…The founders of The Impossible Project took him at his word when, in 2008, they purchased the last factory in the world manufacturing Polaroid instant film. — About The Impossible Project

The Impossible Project

Noh, ei hätä ihan tämän näköinen ole, onneksi on The Impossible Project. Projektin porukat ovat entisiä Polaroidin työntekijöitä jotka hankkivat haltuunsa viimeisen tehtaan Hollannissa, jossa filmejä valmistettiin. Tiimi on tehnyt todellisen kulttuuriteon käynnistäessään toiminnan uudelleen, sillä arviolta 200 miljoonaa kameraa uhkasi ennenaikainen museokuolema kun filmiä ei enää nähty tulevaksi.

Tiimi on tehnyt mahtavaa työtä myös sen suhteen, että kehittivät itse täysin uudenlaisen filmin. Vanhojen tuotantolinjojen jatkaminen kun ei käynyt läpeensä, sillä lähes kaikki niissä käytettyjen kemikaalien valmistusmyrkyt ovat joko kiellettyjen listoilla tai valmistus lopetettu pysyvästi.

Heikkona puolena uusissa filmeissä on niiden suht pitkä kehittymissaika. Se voi olla jopa 30-40 minuuttia, josta muutamat ensimmäiset minuutit on hyvä pitäytyä auringolta ja valolta piilossa. Mutta eipä tämäkään ole menoa haitannut, siinähän ne kuvat kehittyvät kaljoittelun korkeakulttuurisen keskustelun lomassa.

 

Ihmisten reaktiot — Digijärkkäri vs. Polaroid

Yksi varsin mielenkiintoinen havainto pikakuvausharrastuksen  yhteydessä on ollut se, että ihmiset eivät enää vaivautuneesti vilkuile ja välttele kaulassasi roikkuvaa, valtavaa järkkäriä isoine objektiiveineen. Päin vastoin, nyt jokainen vastaantulija suorastaan janoaa päästä kuvaan!

polaroid maj karma
Maj Karman herrat antoivat nimmarit omakuviinsa hyvinkin vikkelästi.

 

Sain tämän vuoden Karma Rockissa järjestäjäyhtyeen Maj Karman artisteilta nimmarit (kiitos Birgitta!) suunnilleen sekunnissa kun he näkivät itsestään otetun vanhan kunnon, rehdin ”polaroidin”. Oli kuulemma hienoa kun oli vähän tavallista enemmän nähty vaivaa asian hyväksi.

 

Ebay — vanhan tavaran aarreaitta

Jos instant-kuvaaminen inspiroi, näitä kameroita ja filmejä kannattaa koettaa metsästää ensisijaisesti vaikkapa Ebaysta. Useimmiten ovat melko kohtuuhintaisia postikuluineenkin. Tuppaavat vaan olemaan suht haluttua tavaraa harrastajien keskuudessa etenkin nuo vanhentuneet filmit, eli saatavuus saattaa olla kiven alla.

Itse tein Ebayn kautta varsinaisen filmilöydön. Noin satasella sain 88 kpl filmiä, joissa parasta ennen -päiväykset olivat vuosilta 2004 ja 2007. Toimivuus toki omalla riskillä. Joku saattaa toki myös kyseenalaistaa, onko tässä touhussa mitään järkeä. Onko missään mitään järkeä?

 

olen-taantunut-valokuvauksessa-polaroid-1
Filmivarastoa. Enää ainoastaan Impossiblen uutta filmityyppiä on saatavilla helposti, mutta onneaan kannattaa kokeilla myös Ebayssa, etenkin jos ”expired-film-valokuvaus” kiinnostaa.

 

Toki, jos haluat varman päälle pelata ja fyrkkaa löytyy, voit ostaa suoraan Impossible Projectilta huolletun kameran ja siihen sopivaa uutta filmiä.

 

Hei, jos itsekin olet jo harrastaja ja sinulla sattuu löytymään digitoituja pikafotoja esimerkiksi omasta galleriastasi, laitathan linkkiä kommenttiosioon jotta voimme muutkin käydä niitä ihmettelemässä. Myös vinkkejä hyvistä Polaroid-galleriasivustoista otetaan vastaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Huomaathan, että arvostan omalla nimelläsi jättämääsi vastausta hassunhauskojen nimimerkkien takaa huutelemista korkeammalle. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista eikä paljasteta NSA:lle, mutta se mahdollistaa yhteydenottoni tarvittaessa — jospa kommentissasi olisi uuden jutun aihetta? Tarkistan ensimmäisen viestisi aina käsin roskapostin ja laittomuuksien varalta, mutta pääsääntöisesti kaikki kommentit kyllä julkaistaan sisällöstä tai mielipiteestä riippumatta kun vain maltat odottaa. Relax.