a2-yrittajailta-cover

A2 Yrittäjä-ilta — jospa vähän jotain positiivistakin

A2 Yrittäjä-ilta

Kovasti yleisellä tasolla odotettu ja Twitterissäkin kovin vilkkaasti seurattu Yle TV2:n A2 Yrittäjä-ilta* herätti ristiriitaisia ajatuksia. Päällimmäisenä voin heti todeta, että ei siellä paljoa mitään aikaan saatu, lähinnä meni taas kerran diibadaaba-lätinöiksi. Veikkaan, että ohjelma olisi tarvinnut enemmän aikaa ja vähän vielä värikkäämpiä puhujia rullatakseen täysillä.

Sukupolvien välinen kuilu oli havaittavissa melko selkeästi. Ja hyvä niin. Toiset paasasivat vankasti perusteollisuuden nimeen, toiset vouhkasivat start uppien fantsuista mahdollisuuksista muuttuvassa maailmassa. Ja taisipa siellä vilahtaa wanha kunnon Neuvostoliittokin rivien välissä. Ei nyt ihan huono show, siis.

* Katso Yle Areenassa (katsottavissa 01.01.2100 asti)

 

Pessimisti ei pety

Kaikista ei ole yrittäjäksi, se on selvä. Se on palkansaajaan nähden erittäin kivinen tie. Ja sitä tietä ei kukaan muu yrittäjälle tasoita valmiiksi. Ylen sivuilla törmäsin yhteen varsin raadolliseen — ja osin pelottavan tuttuunkin — kirjoitukseen. Jos on Järkevä ihminen™, ei edes harkitse yrittäjyyttä.

Mutta, kuten ohjelmassa parit nuoremmat yrittäjät totesivat, tämä narina ei auta ketään. Positiivisella asenteella saa sen sijaan aikaan jos vaikka mitä. Yrityksen pyörittämisen oppii vasta kantapään kautta. Tuttu neuvo yrittäjille onkin: ”Fail fast, fail often”, eli epäonnistu toistuvasti ja tee se nopeasti (heti uran alkuvaiheessa). Silloin et kaadu vielä kovin korkealta ja voit muuttaa suuntaa. Samalla opit ehkä jotakin.

Pitäkää tunkkinne

Täytyy tosin myöntää, että kyllä siinä oli positiivisuus perseessä kun tuota ohjelmaa aloin seurata. Syynä ehkä viikkojen ankeanruskea syyspimeys ja muutamaa tuntia aiemmin maksuun lähteneet veromätkyt. Perkele.

 

Aika ryhdistäytyä

Siinä sitten tovin aihetta sulateltuani päätin, että nyt saa vellominen riittää. Aloin jäsennellä ajatuksiani ja kirjoittaa niitä puhtaaksi. Jos tämä blogin kirjoittelu on itsenäisen yrittäjän omatoimista henkistä terapiaa, olkoon niin. Jos joku tästä onnistuu löytämään pilkettä silmäkulmaansa omassakin tilanteessaan, aina parempi. Ei kaikki nyt niin huonosti voi olla, vaikka mielipidekirjoitukset näin väittävät. Haluan jälleen kerran katsoa laatikon ulkopuolelle.

 

Pakkoyrittäjyys

A2 Yrittäjä-ilta nosti esiin erilaisia näkökulmia. Yksi niistä oli vekkuli termi ”pakkoyrittäjyys”, jonka nosti esiin  AV-kääntäjä Tarmo Hietamaa. Tälle ”yrittäjyysmuodolle” keskustelijat vaihtelevasti joko naureskelivat tai sivuuttivat tyystin. Mutta kyllä, Suomessa on useitakin aloja joilla tekijän täytyy työllistää itse itsensä, koska ala on joko kokonaan katoamassa tai kaikki muutkin alan tekijät ovat itsenäisiä ammatinharjoittajia.

 

Hilpeitä likkoja nuo modistit. Se on pääasia. Hehaheha. (Kuva: Kaupunkilehti SuurSalo)

 

Yhtenä tällaisena nostan esiin hunajaiset ModistiKisällit. Asusteiden ja hattujen käsityöntekijöitä ei paljoa ole, joten sillä alalla yrittäjyys on lähes ainoa tie tässä meidän kiinalaisteollisessa ajassamme. Verkostoituminen on tärkeätä kaikille yrityksille, mutta erityisesti pienyrittäjille yksikin pieni ulkopuolinen markkinointiteko tai referenssi saattaa poikia vielä sen yhden tilauksen lisää.

Eli, tiedät mistä hankkia joululahjat.

 

Ammatinharjoittamisen mahtavuus

Koska löydät luultavasti helpommin ja enemmän sitä negatiivista jankutusta, minä keskityn nyt pelkästään niihin muutamiin iloisiin asioihin yrittämisessä. Tai niihin, jotka itse koen tärkeiksi.

Insinöörisorientoituneempaa saattaa jopa ahdistaa seuraavien kohtien leväperäisyys. Mutta älä anna sen ahdistaa. Oravanpyörässä on kyllä aina tilaa.

Miksi jättää turvallinen leipätyö ja hypätä altaan syvään päähän?

Toisin kuin edellämainitut, itse en ole koskaan pystynyt suhtautumaan objektiivisesti auktoriteettien — etenkään ns. ”taskupomojen” — käskytykseen. Uteliaana ja päämäärätavoitteellisena persoonana olen erehtynyt kerran jos toisenkin kysymään ”Miksi?”, ja jokainenhan tietää miten paljon sitä  arvostetaan.

Kun tekee itse, tietää myös miksi jokin asia tehdään. Kaikelle on olemassa perustelut ja jokin järkevä syy. Oman tien kulkijana olenkin todennut seuraavat asiat yrittäjyydessä olevan aivan parhautta:

 

1. Vapaus valita tyylinsä

Hah, tämä on ehkä parasta. Minä ainakin rakastan sitä, että saan itse päättää, millä tyylillä teen asioita. Tämä saattaa olla tuskallista jos ei vielä tiedä mitä haluaa, mutta kyllä se sieltä löytyy itse kullekin. Tyyliään voi hioa vaikkapa hieman erilaisten joulukorttien suunnittelussa.

Väitän, että minun korttini ovat huomattavasti tiukemmin tässä ajassa kiinni kuin väsyneet Coca-Cola-pukit ja piparitonttuset.

 

a2 yrittäjäilta
Olbedesignin joulukortit, joiden kauneus ei avautunut kaikille. Eräskin kollega kehui jotta ”Ompa vitun rumia, menee ihan joulu pilalle” (sic).

 

Komiteatyöt tappavat luovuuden

Itselleni yrittäjyys lienee ainoa vaihtoehto, koska juttuni eivät aina kestä komitea-arvostelua. Eli sitä, että koko perhe ja isovanhemmat rakastavat yhtäaikaa tuotoksiani, koska se on juuri sopivan hajuton ja mauton ettei tunnu miltään. Ei. Sellaiseen en vain kerta kaikkiaan pysty.

Vaikka en tietoisesti haekaan ”sen vähän oudon tyypin mainetta”, se minulle lienee siunaantunut erinäisten kirjoitusten ja toteutusten kautta. Mutta kaipa sekin on oma pieni tapansa erottua harmaasta massasta? Ja saanpahan asiakkaiksenikin lähinnä siistejä tyyppejä jäykkien pönöttäjien sijaan.

 

2. Markkinoinnissa vapaat kädet

A2 Yrittäjä-ilta
Lapsellista.

 

Tämä liittyy vahvasti edelliseen. Uskon, että alalla kuin alalla voi tehdä asiat vähän eri tavalla, jos vain on uskallusta. Valtavirrasta poikkeavat ideat auttavat toki myös.

Erottuva brändimielikuva on yksi tärkeimmistä valintakriteereistä työn toteuttajaa valittaessa. Toisten kemiat ja tyyli kohtaavat, toisten ei.

 

3. Oman ajankäytön suunnittelu

Yksi tärkeimmistä asioista, eli ajankäyttö. Myönnän sortuneeni etenkin yrityksen alkuvaiheessa 24/7-idiotismiin. Se tosin on jonkun aikaa melkein pakkokin, ellei käytössä ole kasa rahaa ja lukuisia alihankkijoita eri osa-alueilta, kuten markkinointi ja kirjanpito. Onneksi markkinointiosuus on oman osaamiseni kivijalka.

Ota rennommin

Kertaalleen orastavan loppuunpalamisen havainneena oppii tiedostamaan voimavarojaan paremmin. Onnekseni en vetänyt yli, eheytyminen oli siis vielä mahdollista. Mutta jotain oli silti peruuttamattomasti muuttunut.

Hienoa tässä itsenäisessä yrittämisessä on se, että mikäli tuntuu, että pää jumittaa kesken työpäivän, voi lähteä vaikka Toimistokoiran kanssa pitkälle päivälenkille tai nukkua pikaiset päikkärit. Tai vaikka molemmat. Useimmiten aikataulu sallii sen verran. Sen jälkeen toiminta tehostuukin sitten ihan eri mittoihin kuin väkisin uupuneena naapeltaessa. Ja tämä on muuten ihan tutkittu juttu.

Yrittäjänä pystyy siis huolehtimaan myös sekä jaksamisestaan että tehokkuudestaan hyödyntäen vireimmän ajan asiakkaiden hyväksi ja rentoutuen jos keho sitä tarvitsee. Vaikka ei olisikaan juuri se 15 minuutin kahvitaukohetki joka sopimuksessa lukee. Koska ei ole mitään työsopimuksia! Hah!

 

4. Suorat kontaktit asiakkaaseen

Tästä pääsen luontevasti takaisin noihin leikkisästi kutsumiini ”taskupomoihin”. Yrittäjänä kun tekee toiselle yritykselle projektia, pääsee todennäköisesti ohittamaan nämä välikädet. Megakorporaatiot toki erikseen.

On mukavaa olla suorassa kontaktissa päättäviin henkilöihin, jolloin asiat selviävät nopeasti eikä sanoma muutu matkalla välikäsien omien intressien mukaisiksi.

Tästä tosin seuraa samalla myös se, että jos kakka osuu joskus tuulettimeen, sitä on itse ottamassa vastaan. Sitten tarvitaankin niitä vuorovaikutustaitoja. Mölli yrittäjä ei pitkiä asiakassuhteita koe.

 

5. Vastuu vain itsellä

Edellistä jatkaen, oma vastuu työstä antaa sekä pelivaraa että vastuuta. Siinä ei voi paeta ”no kun se oli sen juopon koodari-Penan syy” -tyyppisiin hätävalheisiin. Se on oma moka, jos ei muuta selviä.

Mutta yleensä asiat saadaan ratkaistua, koska jokainen henkisesti tasapainoinen yrittäjä ymmärtää, että ihmisiähän tässä ollaan. Olen minäkin virheitä tehnyt (vaikka pirun hyvä silti olenkin —toim.huom. vinkvink), mutta niihinkin auttaa kummasti, kun tuotteissa on laatutakuu.

Sitä oppii tekemään kunnollista kun on pari kertaa korjannut jälkiään palkatta.

 

6. Saat valita itse työvälineesi

A2 Yrittäjä-ilta
Kunnon vehkeet on hyvä olla.

 

Yleensä uudelle työntekijälle kaavitaan kasaan ne talon vanhimmat vehkeet joilla juuri pystyy työn toteuttamaan ja joskus sitten ehkä jotain parempaa. Yrittäjä voi budjetin salliessa hankkia juuri sellaiset välineet kuin kokee tarvitsevansa. Ja ainakin horisontissa siintää aina jotakin uutta työkalua jonka saa ostaa heti kun budjetti taas höllää. Yritäpä perustella pomolle jatkuvasti uudet tarpeesi. Ei siinä juuri auta selitykset koneiden vähennyskelpoisuudesta. Etenkin markkinointialalla päivitystarve on melko kiivas laitteiden ja ohjelmistojen osalta.

 

7. Pystyt vaikuttamaan itse työympäristöösi

A2 Yrittäjä-ilta
Kaipa se työhuone voisi näyttää myös tältä. Ai että.

 

Kuten työkalutkin, myös työympäristöönsä voi usein vaikuttaa budjetin rajoissa. Jos tykkää ukin vanhoista, nahkeanvisvaisista pornolehdistä, niitä voi liimata toimiston seinään eikä kukaan kysele. Paitsi ehkä asiakkaat. Tai sitten voi maalata toimiston seinän liitutaulumustalla ja piirrellä siihen ideoitaan päivät pääksytysten.

Myönnän, valinta oli vaikea. Päädyin kuitenkin lopulta jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

 

Tough times never last

Perustin Olbedesignin tammikuussa 2008, eli pian seitsemän vuotta sitten, juuri parahiksi ehtimään pahimman laman pyörteisiin sitten yhdeksänkymmentäluvun. Alaksikin valikoitui sopivasti sellainen, mihin ”pystyy jokainen kotipoikakin joka on koskaan Wordia käyttänyt”. Siinä alkaakin olemaan jo oma kivireki valmis kun harrastelijat tekevät työn tilaajayritykselle viidellä kympillä kuitteja kyselemättä, koska mitään vastuutakaan eivät työn jäljestä ota. Mutta halpa on aina halpaa, sano.

Vaan eipä tässä vielä olla köysikiikkua harkittu vaikka monet projektit ohi menevätkin, sillä ne, jotka kotiutuvat, ovat sitten tosi kivoja jo ihan henkilötasollakin. Kiitos siitä.

Ja voin sanoa, että kaikesta stressistä ja vastuusta huolimatta, kyllä yrittäjyys aina paskat ja epäoikeudenmukaiset työolot voittaa.

Samaan johtopäätökseen on tullut mukavimpiin asiakkuuksiini lukeutuva Liisa Tuimala Nouseva Myrsky -blogissaan. Eräässä kirjoituksessaan hän availi suomalaisen design-alan pienyrittäjän edesottamuksia parin ensimmäisen vuoden ajalta. Kovat on ajat, mutta kyllä se tästä. Leuka rintaan ja kohti uusia vastoinkäymisiä.

 

"Tought times never last, tough people do."
Leijonan luolan Robert tietää, että ”Kovat ajat eivät koskaan kestä pitkään mutta kovat tyypit kestävät.”

 

Ja hei muuten…

Mikäli olet itse pienyrittäjä, kerro mitä ajatuksia tekstini herättää tai mitä siinä olisi voinut käsitellä vielä lisää. Vai oliko aivan tyhmä juttu?

Muita kirjoituksia aiheesta:

Taantuma tuli, olet mennyttä

 

4 vastausta kirjoitukseen
“A2 Yrittäjä-ilta — jospa vähän jotain positiivistakin”

  1. Vau, kiitos hyvästä kirjoituksesta!

    Omat syyni yrittäjyydelle ovat hyvin samankaltaiset. Ja hei, mullakin on liitutaulumaalilla maalattu seinä työhuoneella!

    Kiitos myös linkkauksesta, tämähän tuli suorastaan yllätyksenä!

    1. Kiitti Liisa!

      Mukava kuulla että tekstistä löytyi ”jotain tuttua” — siis muutakin kuin liitutauluseinä (joka muuten toimii aina).

      Uskon, että kaikki, joita samaiset asiat hiertävät, päätyvät lopulta mitä mielenkiintoisempien ideoidensa kanssa yrittäjiksi. Ja hyvä niin. Saadaan potentiaalia käyttöön.

      Koin muuten samankaltaisen mukavan yllätyksen blogissasi poiketessani! Hassuinta, että olin silloin jo päättänyt juttusi linkittää tähän.

  2. A2 yrittäjäilta oli mielestäni pohjanteeraus Tampereen suunnasta. Täytyy vaan kerran taas ihmetellä mihin veroeuroja voidaan surutta suoltaa. Ohjelma oli pakkopuullaa kaikille: tuottajalle, osallistujille ja katsojille. Oikeastaan koko ohjelmaa on mahdoton käsitellä kun ei siitä jäänyt mitään käteen. Ainoastaan YLEN verorahoilla harjoittama mainostoiminta, jättimäinen tuhlailu aluetoimituksiin ja yleinen pöhö jäi tuosta onjelmasta mieleeni. Sen muistan näin pitkän ajan jälkeenkin vaikkei niistä taidettu itse ohjelmassa puhua mitään.

    1. Kiitos, Hannu.

      Oma muistikuvani on, että studiosta välittyi jotenkin väkinäinen tunnelma. Tuntui, että kenelläkään ei ollut muuta intressiä kuin esittäytyä tv:ssä. Juuri mihinkään ei parituntisen aikana edetty. Yle olisi varmasti löytänyt värikkäämpiäkin keskustelijoita studioon vänkäämään, mutta kovemmat nimet vaatinevat myös kovemmat palkkiot…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Huomaathan, että arvostan omalla nimelläsi jättämääsi vastausta hassunhauskojen nimimerkkien takaa huutelemista korkeammalle. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista eikä paljasteta NSA:lle, mutta se mahdollistaa yhteydenottoni tarvittaessa — jospa kommentissasi olisi uuden jutun aihetta? Tarkistan ensimmäisen viestisi aina käsin roskapostin ja laittomuuksien varalta, mutta pääsääntöisesti kaikki kommentit kyllä julkaistaan sisällöstä tai mielipiteestä riippumatta kun vain maltat odottaa. Relax.